Kehittämisajatuksia

Kehittämisehdotuksia

Kehittämisohjelman raporttiin

sisältyy useita erillisiä kehittämisehdotuksia,

joista on tässä

vain lyhyt luettelonomainen

esittely:

• Yksityistieavustusten osalta

ehdotetaan yksityistielain

mukaisten avustusten

(ELY-keskukset) ja KEMERA-

lain mukaisten avustusten

(Metsäkeskukset)

yhtenäistämistä ja kokoamista

yhdeksi avustusjärjestelmäksi

• Valtion ja kuntien välistä

työnjakoa ja ns. yhden luukun

periaatetta olisi edistettävissä

keskittämällä

avustukset kokonaan yhdelle

taholle. Tähän ei selvityksessä

syntynyt selkeää

yhtä ehdotusta.

• Yksityisteiden hallinnon

osalta tulisi pyrkiä ja edistää

tiekuntien kokoamista

suuremmiksi yksiköiksi.

Tällöin ammattimaisten

ja kaupallisten palvelujen

käytölle syntyisi nykyistä

paremmat edellytykset,

erityisesti niissä tilanteissa,

joissa talkootyötä ei

enää ole saatavissa.

• Kunnan tielautakunnan juridisia

tehtäviä tiekuntien

2/2012 27

hallinnon suhteen esitetään

siirrettäväksi Maanmittauslaitokselle.

• Metsäalan organisaatioiden

muutoksissa yksityistieasioiden

rooli tulisi ottaa

huomioon ja määritellä eri

tahojen roolit muun yksityistiekentän

kanssa yhteistoimin.

• Alueellisia suunnitelmia

yksityistieverkon kehittämiseksi

ehdotetaan kokeiltavan

ja kehitettävän.

Naapuristako oppia ja

ilmastonmuutoksestako

paineita?

Yksityisteiden hallinnon ja

avustusten vertailussa muihin

maihin Ruotsi on lähes ainoa

käyttökelpoinen vertailukohde.

Muualla Euroopassa

niin yleisten teiden kuin yksityisteidenkin

luokittelu ja

hallinnointi on niin eri tavoin

Kuva 2. Eri toimijoiden tehtävät ja roolit yksityistieasioissa (yksityistiearkkitehtuuri).

organisoitu, että vertailua ei

pysty tekemään. Lisäksi ympäristöolosuhteet

(talvi, routa)

asettavat hyvin erilaisia

vaatimuksia tienpidolle myös

yksityisteillä.

Ruotsissa ei ole erillistä yksityistielakia,

vaan yksityisteiden

hallinto on järjestetty

yleisemmän yhteisaluehallinnon

avulla. Siinä saman

hallinnoinnin piiriin voi kuulua

muutakin infraa kuin tiet

(vesihuoltoa, kaapeleita, yhteisiä

alueita) ja kunkin tilan

tai asunnon osuus ja muutokset

yhteisestä hallinnosta

ja kustannuksista määritetään

maanmittaustoimituksen

tyyppisessä menettelyssä.

Maanmittauslaitos on Ruotsissa

tässä suhteessa voimakkaammassa

viranomaisroolissa

kuin meillä. Tällaisen

”maaseutuinfran hallintomallin”

kokeiluun tai ainakin

soveltamisen selvittämiseen

myös Suomessa tulisi varautua

ennen kuin muita laajempia

lainsäädännön muutoksia

tehdään.

Viimeaikaiset ilmastonmuutokseen

liittyvät äärisääilmiöt,

myrskyt ja tulvat

ovat nostaneet esille tarpeen

suojata erityisesti johtolinjat

nykyistä paremmin. Varmemmin

johdot säilyvät maahankaivettuina

kaapeleina.Johtojen

ja kaapeleiden tarvitseman

tilan varaaminen

nykyisten liikenneväylien

maastokäytävissä tuntuu hyvin

perustellulta, sekä toimintavarmuuden

että huollon

helppouden näkökulmista.

Maanteiden osalta julkisuudessa

on jo ollutkin ehdotuksia

mm. maantielain kehittämiseksi

tähän suuntaan. Tämä

sama asia tulee vastaan myös

yksityisteiden varsilla, siellä ei

nykysäädöksissä ole tätä johtokäytäväajattelua

mukana.

Edellä ehdotettu ”maaseudun

infran hallintomalli” olisi osaltaan

myös edistämässä tällaista

alueen yhteiskäyttöä ja

loisi lainsäädännöllisen pohjan

yhteiskäyttöiselle tilavaraukselle